Lite om hur det var

Läsaren Anni gillade körsbärsblommorna i förra inlägget och förundrades över hur man överhuvudtaget kan ta såna bilder i Finland. Nåjo, visst kan man det!  Platsen var inte särskilt fläschig heller om man säger så. En ganska tom kant vid sundet i Pargas, och på platsen finns bara två körsbärsträd varav det andra nästan hade blommat ut.

Såhär såg det ut i verkligheten.

Jag testade lite på motljus och harmade mig över de orangea bladen men i efterhand så tycker jag nog lite om dem.

Jag gick närmare och experimenterade med exponeringen, och tog både ljusare och mörkare bilder

Den sista är ju den som jag slutligen redigerade. Jag kunde ha lämnat den oredigerad också, tycker den är fin med det klarblå, men jag hade en bild i huvudet förstår ni, så jag måste jobba bort den :) Jag ville ha vintage- pasteller och då gjorde jag det. Jag kan vara lite jobbig med sånt- bilder som jag måste ta och måste göra. Men det driver mig framåt till att utvecklas som fotograf!

Så så kan det se ut. Det gäller att ha ett fotoseende och hitta pärlorna. :)  ...och så ska man ju behärska sin kamera.

Lukijani Anni ihasteli kuviani kirsikkapuiden kukinnasta ja mietti miten sellaisia kuvia on edes mahdollista ottaa Suomessa. No onhan se. Paikka ei ollut edes kovin hohdokas- tylsä jokiranta Paraisilla jossa nököttää kaksi kirsikkapuuta joista toinen oli jo parhaat kukkansa jo kantanut.
Ensimmäisestä kuvasta näkyy todellinen lähtökohta.

Menin lähemmäs ja testasin erilaisia valotuksia ja vastavaloa. Minua harmitti nuo oranssit lehdet mutta kotona katsellessani kuvia, huomasinkin pitäväni niistä. Lopulta päädyin aika vaaleaan kuvaan joka sitten sai pienen käsittelyn kuvankäsittelyohjelmassa ja sitten se päätyi postaukseen. Olisin voinut jättää käsittelemättäkin. Tykkään siitä tummempanakin, tuon ihanan sinitaivaan kanssa. Minulla vaan oli alun perin tuo lopullinen kuva päässä, ja halusin sen tehdä, sillä se ei jättänyt minua rauhaan. Halusin vintagepastellia ja sen tein. 

Saatan joskus omastakin mielestäni aika rasittava kun minulle tulee noita "pakko kuvata- pakko tehdä tämä kuva" -juttuja, mutta tavallaan se vie minua eteenpäin ja kehityn valokuvaajana jatkuvasti kun asetan itselleni uusia haasteita. 

Näin se siis käy. Kyllä täältä helmiä löytyy, niitä pitää vain nähdä. Minulla taitaa vaan olla se kyky.
Ja pitää sitä kameraakin hallita tietysti.