Just nu vet vi bara att de hus vi bjuder på är nåt helt annat, för urvalet är inte så brett, men vi vet att det hus vi till slut köper kommer att bli vårt HEM. Ytliga saker är bara ytliga saker- vad det än blir så sätter vi vår egen prägel på det genast och naturligtvis så att det passar husets stil och ålder, och då är det inte sagt att det blir nåt lantligt alls! Det blir antagligen också så, att vi får pruta på den ursprungliga ide´n att ha våra företag i samma hus, men det gör inget för det finns hyrlokaler hur många som helst just nu.
Jag är lite trött på att sättas i en box- jag har fått en Kamomillastämpel som jag aldrig verkar kunna ruska av mig. Den sitter som ett tuggummi under en sko. Och tuggummi kan vara rätt så irriterande.
...och förlåt- det var omöjligt att hitta någon bra bild till det här :)
DON´T PUT ME IN A BOX!
Aika mielenkiintoista kuulkaa, miten niin moni meidän tuttavista luulee tietävänsä minkä talon haluaisimme ostaa. Moni on veikannut samaa myynnissä olevaa taloa, ja ymmärränhän minä sen. Ajatellaan uutta Villa Kamomillaa, vanhaa puutaloa, remppakohdetta mutta charmikasta sellaista- mehän pidämme maalaistyylistä? Noh, pidämmehän me, mutta toista Villa Kamomilla emme tee, ensimmäistä ei korvaa mikään!! End of story.
Tällä hetkellä tehdään tarjouksia ihan toisenlaisiin kohteisiin sillä valinta on aika suppea, mutta varmaa on, että talo jonka ostamme muuttuu meidän KODIKSI. Pinnat ovat vain pintoja ja mitä ikinä tulee vastaan teeme siitä omanlaisen ja taloon tyyliin sopivan, ja sehän ei välttämättä tarkoita maalaistyyliä! Todennäköistä on myös se, että joudumme tinkimään alkuperäisestä sunnitelmasta jossa meidän molempien toimitilat olisivat ollet kodin yhteydessä. Se ei haittaa sillä vuokratiloja on runsaasti tarjolla.
Olen aika kyllästynyt tähän Kamomillaleimaan joka ei karisemallakaan lähde. Se istuu yhtä napakasti kuin purukumi kengän alla. Ja purkat on joskus aika ärsyttäviä! :)
Ja anteeksi- tähän en nyt vaan löytänyt mitään sopivaa kuvaa.
Har aldrig gillat tuggummi.....lycka till:)
SvaraRaderatack Gunilla!! :)
RaderaVisst är det himla lätt att bli satt i ett fack, och främst då av människor som inte känner oss som de personligheter vi är där innerst inne i oss själva....de bara tror att de känner oss, att de vet. Så....bra att du säger ifrån! Det gör ju att det blir ännu lite mer spännande att följa er väg framåt :D
SvaraRaderaVarma kramar!
Birgitta
Sant, det är spännande nu, på alla sätt och vis!
RaderaKänner inte dig det minsta och har rätt nyligen börjat kika in i din bloggvärld. Men så intressant och bekant det låter att byta hustyp. Vi bodde i och renoverade ett trähus byggt 1920. När det blev så gott som klart, sålde vi och bor och renoverar nu ett stenhus från 1950- och -80 med modern och öppen planlösning. Och vi älskar det! :) När man väl har bestämt sig blir det bra, oavsett hustyp, när man gör det till eget. Lycka till!
SvaraRaderaJa, just så tänker vi! Man lever bara en gång, kan ju vara helt spännande, och allt har sin tid.
RaderaMaku muuttuu ja uudet asiat alkavat kiinnostaa. Toisaalta voi ihan tietoisesta haluta jotakin aivan muuta. Mä olen törmännyt lahjojen antamisen yhteydessä tuohon samaan juttuun, pienemmässä määrin tietty :). Ihmiset sanovat lahjan antaessaan, että tämä on niin sun tyyppinen tai näköinen juttu. Sitten on itse ihan vaikeena, ja ajattelee että eihän tää oo mun juttu enää ollenkaan. Lähimmät toki tietävät missä milloinkin mennään tyylien ja makujuttujen suhteen, heh. Ja myönnän kyllä olevani melkoisen vaihtelunhaluinen. Mut joo uskon, että voi ärsyttää. Saahan sitä tehdä jotakin ihan muutakin. Mielenkiinnolla odotan blogipostauksia tulevasta kodistanne.
SvaraRaderaJuuri noin Marika!! Ihan totta, ärsyttävää! Ja jotenkin tulee sellainen olo että muut pettyy ja pelkää muutosta, mutta mun mielestä muutos ei ollenkaan ole pahasta. En missään nimessä halua jämähtää mihinkään!
Radera