Ambivalens

En av de saker som talats så mycket om i sommar, är väl vädret. Vädrets ambivalens. Det har liksom bjudits på allt, utom den där riktigt riktiga sommarkänslan. Åtminstone har jag missat den. Har inte simmat en enda gång. De gånger vi kunnat äta ute vid uteplatsen går att räkna på fingrarna. Och nu kommer hösten, som är lika konstig. Ena dagen är det värmbölja och den andra får man dra rocken på och knyta om sig väl, för att inte huttra.
Men naturen säger sitt och de första tecknen finns redan där fastän vi ännu har några augustidagar kvar. Men snart är det september.

Hösten.
Blandade känslor.
Vemodig.
Vacker.
Fotografens drömårstid- tycker jag.

Jos jostain on tänä kesänä puhuttu, niin se taitaa olla sää. Sen päättämättömyys. Tarjolla on ollut vaikka mitä, paitsi sitä ihan oikeata kesäfiilistä. Tai ainakin se meni minulta ohi. En ole kertaakaa uninut, emmekä ole kovinkaan usein voineet syödä ulkona. Nyt saapuu syksy, ja se tuntuu olevan yhtä päättämätön kuin kesä. Yhtenä päivänä hellettä, ja toisena niin kylmä viima että takkia tarvitaan.
Luonto kertoo mitä on tulossa, vaikka elokuuta vielä elellään. Ja ihan pian onkin syyskuu...
Syksy
Ailahtelevat tunteet
Haikeus
Kauneus
Valokuvaajan lempivuodenaika- jos minulta kysytään