En alldeles perfekt dag

På lördagen vaknade vi till solsken och det var underbart att äta frukost ute! (jag glömde fota det men Ingela hann i alla fall fota en frukost och den ser du HÄR, tillsammans med några bilder där jag grinar som en varg och ser allmänt tilltuffsad ut, men det bjussar jag på. Man ska ju liksom inte tänka på utseendet när man semestrar i skären)

Nå, vi tog oss över stock och sten till en lokal fiskare för att köpa dagens mat. Mums för det! Sen blev det dags för utfärd, till en ö där man hade en fantastisk utsikt över ingenting. Eller jo, man såg Valsörarna och sen såg man bara havsbandet. Där ligger Sverige, nånstans långt borta dit blicken inte når.

Härlig utflykt med matsäck med. Kaffe och mackor och skumvin (i det sistnämnda droppade vi havtorn) Vi klättrade över stenar och jag blev stungen av en ilsken geting och det var inte skoj alls för det blev inget vackert av det bettet följande dag. Nå, men kul var det anyway och värdparet strålade. De är så lyckliga de där två.

På eftermiddagen blev det bastu och sen den godaste mat man kan tänka sig- rökt abborre! Jämmer så gott!
Kvällen kom, och jag ville inte tänka på det oundvikliga, att vi snart måste åka iväg. För att glömma det drack vi rödvin och ställde till med bästa discot med gamla låtar från våra bästa år. Hah, vad vi hade kul! Men sen var ju följande dag allt annat än kul. Seg baksmälla och en sur smak av avsked i munnen. Man vill inte skiljas från sina vänner och från stugan, och inte vill man tänka på att den snart är här- den där hösten, för ännu är det augusti!





PIKNIKILLÄ SAARESSA
Lauantaina heräsimme taas auringonpaisteeseen ja syötiin aamupalaa ulkona. ( Unohdin kuvata mutta Ingela otti jonkun kuvan viimeisestä aamupalasta ennen lähtöä, ja se löytyy TÄÄLTÄ, mistä löytyy myös muutama vähemmän imarteleva kuva minusta. Heh no, eihän lomalla tarvitse ajatella onko hiukset harjattu vai ei)

Sitten käveltiin todella vaikean maaston läpi kalastajien luokse hakemaan päivän ruoka. Nam!! Hienoja fileitä! Sen jälkeen lähdettiin retkelle melko lähellä olevaan saareen josta oli huikeat näkymät. Valassaaret näkyy, ja sen jälkeen voi vain aavistaa että Ruotsi on tuolla jossain kaukanakaukana...

Ihana retki ja meillä oli tietysti eväät mukana. Kahvia ja voileipiä ja kuoharia johon kerättiin tyrnimarjoja. Kiivettin kallioilla, ihailtiin näkymiä ja minua puri ilkeä amppari. Se olikin harmillinen juttu sillä seuraavana päivänä puremakohta paisui mielettömän kokoiseksi ja oli ihan hirveän näköinen. Nå, mutta retki oli kuitenkin onnistunut ja isäntäpari säteili. Ovat niin onnellisia yhdessä nuo kaksi.

Iltapäivällä saunottiin ja syötiin maailman ihaninta saaristoruokaa- savustettua ahventa!! Aiai miten hyvää!
Illalla en tahtonut ajatella sitä että seuraava päivä tietäisi lähtöä, vaan hukutin murheeni punaviiniin ja leikittiin diskoa. Huhu, hauskaa oli!! Ai miten onkin kiva kaivaa vanhoja biisejä muistojen syövereistä!
Seuraava aamu olikin ainakin minun puolestani hieman hidas ja lähteminen tuntui raskaalta ajatukselta. Eihän sitä haluaisi erota ihanista ystävistä, ihanasta mökistä eikä sitä yhtään halua ajatella sitä tulevaa, joka pian kolkuttaa ovea- syksyä... Vielä on kesää jäljellä!

                                   Bye bye, see you next year!