Om fotografens utmaningar

Fotograferingar med barn går aldrig som i Strömsö. Det är bara så. Man anstränger sig för att fånga de där pärlorna, att få barnen att le och se in i kameran, men så kanske det händer allt möjligt som gör att det känns rätt så svårt.
Det roliga är, att det egentligen blir bäst när det inte går som i Strömsö. De där stunderna där barnet kanske glömmer kameran, protesterar eller kanske till och med blir lite less på fotografen- de kan vara de finaste bilderna. Inte kanske de som man direkt sätter med i urvalsalbumet åt kunden för man tror ju att kunden inte vill ha dom , men de där som man kanske med ett leende på läpparna skickar med som extra bonusbilder- en prick på i:et. Oftast är de också de mest omtyckta.Här kommer en blandad kompott med både "lyckat" och "misslyckat" , alla lika härliga!  Stort tack till familjen som låter mig dela med mig av dessa, och tack för en trevlig förmiddag hos er!


Kuvauksissa harvoin menee kuin Strömsössä. Näin se vain on, ja siihen on hyvä varautua. Teen kaikkeni että lapsi katsoisi kameraan ja hymyilisi mutta sitten voi tapahtua kaikenlaista eikä mikään olekaaan enää niin helppoa.
Hauskinta tässä on se, että juuri silloi saattaakin syntyä ne parhaimmat kuvat. Kun lapsi unohtaa kameran, protestoi tai kyllästyy kuvaajaan- silloin tuleekin aitoja kuvia. Niitä ei kuitenkaan välttämättä tule heti ensimmäiseksi tarjottua asiakkaan valinta-albumiin, sillä jotenkin sitä vain kuvittelee ettei asiakas välttämättä sellaisia känkkäkuvia halua. Niitä voi sitten hymy huulilla lisätä kuvapakeetiin ylimääräisinä bonuskuvina, hauskana yllärinä. Yleensä ne ovatkin ne kaikista suosituimmat.
Tässä sekä "onnistuneita" että "epäonnistuneita" kuvia- ja kaikki aivan yhtä ihania!!  Suurkiitos perheelle että saan jakaa näitä teidän kanssanne, ja kiitokset hauskasta aamupäivästä!