15 januari 2015

Mormorsmagneten och lilla lejonet

Meet Mr Svante, vår Westie. En 6 årig galet envis terrier (ja det hör ju till) , men ändå ack så charmig man i sina bästa år. Lagom tjock och passligt lång, men lite svajig i humöret. Från att vara en glad liten loppa kan ha bli värsta grympy old man.Värsta mormorsmagneten och minilejonet i samma paket liksom.  Det där beror ju på vilken tid på dygnet det är,och om han sovit gott. För det mesta är han nog ändå glad, och alltid i vägen. Gör man mat står han mellan spis och diskbänk så man säkert ska snubbla på honom och tappa nåt. Tokig får man vara, men inte dum, tycker väl han. Fast han är nog lite dum också, sådär på gulligt Nalle Puh-vis, om ni förstår.
Det där med kameror vet ni. Tar jag bloggbilder tråmar han sig glatt med, om inte annat så så att svansen syns i ett hörn, men när det ska fotas på nära håll, ja då blir han besvärad. Klurar grumpigt mellan de buskiga ögonbrynen. Gå bort! Som ni ser.

MUMMOMAGNEETTI JA PIKKULEJONA
Meet Mr Svante, meidän Westie. Hullun itsepäinen 6 vuotias terrieri (noh, sehän kuuluu asiaan) mutta kuitenkin melko charmantti herrasmies parhaassa iässä. Sopivan kokoinen sekä pituudeltaan että painoltaan. Sellainen pötkö.  Tällä pötköllä on vaan välillä hieman vaihteleva mieliala. Iloisesta kirpusta voi yhtäkkiä kuoritua äkäinen vanhempi herra, kaikki riippuu vuorokauden ajasta ja yöunista. Sellainen mummomagneetti ja pikkulejona samassa paketissa.  Yleensä hän on kuitenkin ilopilleri, ja aina jaloissa.
Kun tehdään ruokaa, on lempipaikka hellan ja tiskipöydän välissä, sillä ajatuksella että jotain voi kompastuessa tippua. Katsos kun hullu saa olla, muttei tyhmä. Tosin tämä koira kyllä on vähän yksinkertainen, silleen herttaiseen Nalle Puh tyyliin, tiedät?
Ja kamera... Yleensä blogikuviin herra änkee mukaan, jos ei muuta näy niin sitten näkyy häntä jossain alakulmassa, mutta sitten kun pitäisi poseerata, ollaan näkyvästi vaivautuneita ja käännetään katse muualle. Pörröisetn kulmakarvojen takaa mulkoillaan, että mee ny jo pois.





7 kommentarer:

  1. Westies are the best! <3 /Mia

    SvaraRadera
  2. En riktig liten sötnos är han och gör nog skäl för namnet "mormorsmagnet" ! :)
    Kram
    Lisa

    SvaraRadera
  3. Hi hi, vilken mormors-magnet, det kan jag förstå med all rätt...härliga bilder som vanligt! Blir så glad att av kika in till dig...
    Varm kram,
    Titti

    SvaraRadera
  4. Den här kommentaren har tagits bort av skribenten.

    SvaraRadera
  5. Tää sanasokea kirjoittaa välillä niin väärin että oli pakko poistaa kommentti kun niin paljon "kirjoitus viheitä"
    Muttta siis, Ihana Svante, rakkautta tuohon valkoiseen pötkylään ensi silmäyksellä, leijona puoli nähty ja koettu, tyhmänä en missään nimessä pidä, enemmänkin "vastarannan kiiskenä" ja mä oon "tosi äijä". Ja mikä parasta, Svanten ja Titon kohtaaminen, tullaan toimeen, kun pysyt tarpeeki kaukana ja tiedät oman paikkas... (ja parasta, jopa mun pikku "puppeli" poitsussa, jossain syvissä sopukoissa elää ihan tosi äijä, joka osaa puolustaa mammaa kun vieraat "miehet" tulee liian lähelle nukkuvaa:) Oikeasti, oli ensimmäin kerta kun toi villakasa oikeasti suutui ja sunnuntai muodoistui "äijien" väliseksi "pullisteluksi" HAAAH, naurattaa vieläkin :)

    SvaraRadera