När man inte vill

Idag var det dags för fotografering av en ettåring. En som vi fått skjuta upp ett tag redan, då lilla fröken blivit sjuk. Idag var hon frisk, men inte riktigt med på noterna som ni ser- och vädret var inte på vår sida heller. Vinden var iskall! Det blev inte så många glada bilder.
Ja, så kan det ju vara med barn, de kan vara svårflörtade ibland och då hjälper inget annat än att acceptera situationen. Vi bestämde att om materialet inte räcker till så ses vi en gång till. Man kan inte tvinga det till att lyckas. Fröken ville inte bli fotad idag. Punkt slut. Imorgon ska jag gå igenom bilderna och då får vi se.
Jag har inget emot att träffa henne igen, de där blå ögonen gör sig så fina på bild!

Tänään ohjelmassa oli sitten yksivuotiskuvaus. Tätä on siirrelty jo muutamaan otteeseen pikkuneidin sairastelun takia. Nyt hän olikin terve, mutta ei yhtään kuvaustuulella joten hymykuvia ei juurikaan irronnut. Sääolosuhteetkaan eivät olleet puolellamme tänään, oli hyytävän kylmä tuuli.
Tällaista se vain on joskus, on mentävä lapsen ehdoilla. Sovittiin että tarpeen mukaan tavataan uudelleen sillä väkisin ei onnistu mikään. Huomenna katson kuvat läpi ja tiedän sitten onko tarvetta tavata uudelleen. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, sillä nuo siniset silmät ovat todella kuvaukselliset!