Projektet har gått i vågor, ibland har jag inte hunnit, ibland inte orkat och ibland fått vänta på material, men det har varit helt okej. Jag lade aldrig upp någon deadline.
Sådär supersnyggt arbete är det inte, så man ska inte syna så noga, jag är ju ingen yrkesmänniska, men det duger för mig. Nitarna gick inte att slå in, träet var för hårt och alla nitar brast, så det blev till att limma fast alla nithattar för hand efter att jag knipsat bort spikdelen med tång. Det var inte bara en eller två ska ni veta...
Så här i efterhand kan jag säga att jag nog borde valt ett annat tyg också, för det här får lätt hål.
Men nåja! Nu är den färdig för mina fotoshoots! Kommer att kännas tomt i vardagsrummet när jag kör den till studion.
Tuoliprojekti
Maaliskuun alussa löysin sen ihanan tuolin- muistatteko? Sen plyysikankaalla päällystetyn kaunismuotoisen jossa näin jonkinlaista tuunauspotentiaalia? Jokunen lukija ehdottikin että antaisin olla alkuperäiskunnossa, mutta minulla ei ollut sellaisia ajatuksia. Minulla oli suunnitelma tulevaisuuden kuvauksia varten ja tovon että myös asiakkaani uskaltavat olla ajatuksessa mukana.
Projekti on edennyt sykäyksittäin, välillä ei ole ollut aikaa, ei intoa eikä materiaalia, mutta ei se ole haitannut. En alunperinkään laittanut tälle mitään aikarajaa.
Tämä lopputulos ei ole läheskään täydellinen, enhän minä ole mikään ammattilainen, eikä tätä kannata liian tarkkaan syynätä. Se kelpaa minulle ja hyvä niin.
Naulojen suhteen tuli ongelmia. Puu oli liian kovaa, naulat katkesivat joten jouduin tyytymään hätäratkaisuun. Napsin nauloista päät irti ja liimasin niitä yksitellen kiinni. Voitte uskoa että siihen meni aikaa kun ei niitä ei ollut vain yksi tai kaksi...
Näin jälkikäteen valitsisisn myös toisenlaisen kankaan sillä tähän syntyy helposti reikiä.
Mutta nyt on valmis, ja odottaa kuvaussessioita. Tuleepa olkkkariin tyhjä fiilis kun tuo lähtee tuosta studiolle. Neljän kuukauden aikana ehtii tottua ahtauteen.
