I Lilla Kamomillas Villa

Ettåringar är så himla spännande att fotografera! Vanligtvis är det rätt så svårt, speciellt om barnet ännu inte kan gå, utan kryper. Då blir det mest panna i bild. Not nice. Dessutom åker det mesta in i munnen (också en del av rekvisitan) men ibland finns det små filurer som gör det hela så himla enkelt med att bara sitta där och se så goa ut att mitt hjärta stannar. 

Yksivuotiskuvaukset ovat tosi jänniä.. Joskus kuvauskohde ei osaakaan vielä kävellä, vaan konttaa, ja silloin muistikortti täyttyy otsakuvista. Ei kiva. :)   
Sitäpaitsi kaikkea pitää maistaa (koskee myös lavasteita)
Joskus tulee kuitenkin sitten eteen näitä ihania pikku veijareita jotka tekevät homman hirmu helpoksi vain istumalla nätisti ja olemalla niin söpöjä että kuvaajan sydän pysähtyy hetkeksi...