Kiitos kaikista osanotoista. Täällä palataan arkeen pikkuhiljaa. Saa surra, mutta suruun ei saa jämähtää. Keittiönikkunastanäkee haudalle, siellä palaa lyhty.
7 februari 2013
Tack
Tusen tack för alla rara hälsningar! Här återgår vi sakta till vardagen igen. Man får ju sörja, men inte fastna i sorgen. Graven ligger utanför köksfönstret så man ser en lykta lysa i mörkret.
Kiitos kaikista osanotoista. Täällä palataan arkeen pikkuhiljaa. Saa surra, mutta suruun ei saa jämähtää. Keittiönikkunastanäkee haudalle, siellä palaa lyhty.
Kiitos kaikista osanotoista. Täällä palataan arkeen pikkuhiljaa. Saa surra, mutta suruun ei saa jämähtää. Keittiönikkunastanäkee haudalle, siellä palaa lyhty.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
Så sorgligt att behöva låta sin kära katt gå; vi har två gamla hundar i familjen och jag vet att vi inte har så långt kvar tillsammans. Sådana här nyheter får mig alltid att gråta en skvätt men livet går vidare. Må så bra!
SvaraRaderaEn stor kram till dig,
Sari från Puumuli
Visst måste sorgen få ta sin tid!
SvaraRaderaJag har en bild i min bloggmarginal på "Änglahunden" Ricki. Vår älskade tax som var med oss i nästan 15 år.
Det är snart 6 månader sedan hon lämnade oss och varje gång jag ser bilden av henne på bloggen flimrar minnen förbi i mitt inre.
Kram till dig!
Birgitta
Haleja sinne, meidän ( vanhempieni ) vanha cockerspanieli kuoli tässä kesällä ja vieläkin siinä haudalla palaa joka päivä kynttilä!
SvaraRaderaEnpä tiennyt eilen sulle kommentoidessani, että minulle tulee tänään itku.
SvaraRaderaIsän Otto-kissa hävisi eilen aamulla ja tänä aamuna saimme tietää, että se jäi auton alle. Eräs nainen löysi sen tieltä ja vei eläinlääkärille, mutta kissa kuoli matkalla.
Otto oli vasta vajaa kaksivuotias, leikattu kolli ja aivan mahtava kissa. Se oli kaikkien kaveri ja isäni lemmikki äidin kuoleman jälkeen.
Alma-koiran kanssa ne oli hyvät kaverit, painivat välillä ja sitten taas putsasivat toistensa korvia...
Otolla oli niin lyhyt, mutta mukava elämä. Onneksi meillä on muistot!